Patchcoat-leiri 2018

Viime viikon torstaina käväisin töissä tekemässä muutaman tunnin ja sitten kaupan kautta hakemaan koirat kotoa ja huristeltiin Villa Taivaanannastaan, missä pidettiin tämän vuotinen Patchcoat leiri. Unelman äiti on Patchcoatin kasvatti ja mekin saatiin kutsu Kiteelle ja helpostihan se meni kun täällä oltiin jo valmiiksi. Nightwishin Lahden keikan takia oltiin vain to ja pe, mutta oli ihana päästä hieman edes leireilemään!

Torstai alkoi majoittumisella ja lounaalla, jonka jälkeen lähdettiin Pian luokse paimentamaan. Oltiin Unelman kanssa ihan ekana vuorossa ja vähän kerroin neidin paimennushistoriasta ja sitten se oli menoa. Unelma oli yllättävän rauhallinen, mutta tuli sillä meno hetkiäkin ja välillä se teki todella rumasti. Vire on meille tällä hetkellä se suurin ongelma lampailla ja varmasti saadaan sen kanssa tehdä töitä. Unelmassa on potentiaalia kun se vain jaksaisi käyttäytyä ja lopettaa sen kaahottamisen. Saatiin hyviäkin pätkiä kun tyyppi vähän väsähti ja malttoi kuunnella ja mennä rauhassa. Mut ihan hyvä fiilis jäi silti, on se huonomminkin tehnyt. 

Kun kaikki halukkaat oli käyneet lampailla, niin lähdetiin porukalla käyttämään koiria uimassa, olisi itsekkin voinut mennä, mutta uikkarit oli leiripaikassa. Popilla oli hauskaa kun sai juosta muiden kanssa, se kun sujahtaa mihin tahansa laumaan kovin helposti. Unelman piti hieman pitää jöötä tavalliseen tapaan ja kukaan muuhan ei saanut hakea uimalelua kun Unelma ja piti sitten komentaa välillä odottamaan, että muutkin saavat hakea. Unelma kyllä tottuu aina muiden seuraan, kun saa rauhassa olla alkuun ja totutella asiaan, liikaa jos joku tulee haistelemaan niin sitten saattaa tulla ärähdys, onneksi Unelma ensin aina varoittaa murinalla ja irvistelyllä. Itse on niin tottunut Unelman luonteeseen, että sitä helposti unohtaa kuinka täpäkkä ja vilkas koira se on moneen muuhun verrattuna. Kunnon pölvästi!

Uimasta palattiin takaisin leiripaikkaan ja hengailtiin ja sitten olikin ruoka. Ruuan jälkeen otin koirilla vähän aksaa kun oli kerranki kaikki kontakti esteet. Täällä Kiteellä ei niitä oikein ole, niin ei olla päästy muuta kuin kisoissa tekemään. Popi tekee nykyään hienoja kontakti pysähdyksiä, jos vain jaksaa keskittyä. Unelman suurin ongelma on puomin alastulo, jos mä oon paljon edellä niin hyppää väistämättä yli. "Hidasta" käsky ei enää toimi niin hyvin, kun kierrokset on noussut aika huimiksi aksakentällä ja vauhti lisääntynyt. Aksan lisäksi tehtiin hieman rally/toko hommia ja muutamia frisbee juttuja vielä päälle. Illalla sitten vielä grillattiin ja Kassu saapui Peetun kanssa. Unelma veti ihan pipareiksi kun tuttu tuli, kunnes muisti että liika ilakointi ei ole hänelle sopivaa ja muisti olla hieman myös narttu. Popi ja Peetu olisivat mielellään leikkineet keskenään. 

Yöllä oli tosi kuuma, pojat oli vapaana huoneessa ja Unelma nukkui kevythäkissä. Kukot hienosti myös kiekuivat yöllä. Puoli kasin maissa me taidettiin lopulta sitten herätä uuteen leiripäivään. Käytettiin koirat aamulenkillä ja laitoin omani autoon odottamaan. Aamupalan kautta lähdettiin paimentamaan, nyt hieman isommalla porukalla kun porukkaa oli saapunut lisää. Popi pääsi myös kolmatta kertaa elämässään paimentamaan. En yhtään tiennyt mitä odottaa, kun viimeksi kakka kiinnosti vielä paljon enemmän. Nyt kuitenkin pikkupoika syttyi kovasti ja kakka jäi maahan. Aluksi Popi vähän ihmetteli ja sitten siitä näki että nyt se miettii asiaa ja Pia käskikin odottaa hetken aikaa, että Popi saa itse tehdä päätöksen mitä lähtee tekemään. Popi yllätti kyllä kaikki, se teki tosi nätisti töitä ja otti sopivasti painetta kepistä. Selkeästi paimennus on laji, joka sopii hänen luonteelleen. Rauhallinen ja ajattelevainen poika, sai olla rauhallinen ja ajatella. Ihan huippu pieni poika, varmasti jatketaan tästä eteenpäin! 

Unelmalla meni auttamatta hieman lujempaa kuin torstaina, mutta hienosti se silti teki kun jälleen malttoi. Harjoiteltiin pysähtymistä ja vaadittiin jo hieman enemmän kuin eilen. Teki lopulta ihan hienoa pätkää, kun mä vain pysyin rauhallisena enkä hätiköinyt. Olen ihan tyytyväinen, vielä on niiiiiin paljon duunia edessä, toisaalta odotan näitä haasteita kovasti! Eihän me toki paimenneta kuin omaksi iloksi, mutta onhan se hienoa kun koira toimii lampailla. 

Lounaan jälkeen pakkasin tavarat jo autoon ja sitten lähdin vielä porukan kanssa hakuilemaan. Tallattiin meille alue samalla kun Popi ja Rokka, leirin nuorisoa, juoksivat ympäriinsä. Popi ei siis vielä päässyt hakuilemaan, kun halusin hieman katsoa että mitä Unelma muistaa hakuhommista viime kesältä. Otettiin kolmella maalimiehellä. Kaksi näkyvää ja yksi piilossa. En tiiä mitä tapahtu, mutta Unelma kävi kyllä ekan maalimiehen luona, mutta meni sitten ohi. Sitten ilmeni että neidillä oli kakkahätä, olin vaan että ahaa. Selkeesti oli kuitenkin aluksi hieman hukassa, että mitä piti tehdä. Kakkos ukolla meni jo hieman paremmin ja kolmannen löysikin sitten hienosti. Pitäisi päästä nyt enemmän hakuilemaan, että saatais muistutettua mieleen, että mitä se homma onkaan. Unelma on kuitenkin elementissään tuolla mettässä. Meidän leiri päättyi siihen ja vein koirat hoitoon ja lähdin kohti Nightwishin Lahden keikkaa. 

Kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti ensi vuonna uudelleen! 

Kuvat (c)Kassu

AgiRåkki 2018

Perjantaina aamulla pakkasin auton täyteen tavaraa ja otettiin suunnaksi Joensuu ja ensimmäistä kertaa järjestettävä AgiRåkki. Oltiin ajoissa perillä ja pystytin meille teltan leirintään, käytiin kävelemässä koirien kanssa ja odoteltiin Tarua saapuvaksi koirien kanssa. Kun Tarunkin teltta oli lopulta pystyssä ajettiin kisapaikalle. Ilmoa pystyi koko viikonlopulle kerralla ja saatiin numerolappuset matkaan. Onneksi niihin oli selkeästi merkattu minkä päivän numero on, niin ei tullut sekaannuksia, koska ihan varmasti olisi laittanut väärän numeron näkyviin.

Tarulla ja Veikolla olikin rata kolmen jälkeen ja tulos sieltä tuli! Tyttöjen ratoja saatiin odotella melkein kuuteen saakka. Mutta siinä samalla oli kiva katsella muita, käytettiin myös koiria lenkillä ja käytiin ottamassa muutama harkkaeste. Itse kävin shoppailemassa myös fleecehihnan, kun meidän vanha omatekoinen hajosi edellisissä kisoissa. Unelma aina radan jälkeen odottaa että saa iskeä siihen kiinni, paras palkka ikinä. 

Kyseessä oli tosiaan hypäri ja se ei vaikuttanut liian vaikealta ja kaikki mahdollisuudet tulokseen oli. Noh yksi este radalla yllätti mut, se tuliki nopeampaa kuin olin ajatellut, joten koira komeasti hypyn ohi ja ohjasin jo putkeen. Ups... Vähän tekeminen lässähti ja karkasi vielä väärään putkeen radan lopussa. Ehdottomasti viikonlopun huonoin rata, mutta saatiin ainakin vähän tuntumaa pohjaan ja tunnelmaan. Nämähän oli tosiaan meidän kolmannet viralliset kisat ja ehdottomasti isoimmat kisat missä ollaan oltu. 

Päivän päätteeksi haettiin vielä pizzaa ja katottiin snooker SMiä vähän aikaa mitään siitä tajuamatta. Yritettiin hirveesti lukea sääntöjä, mutta ei vaan mennyt perille, pitäis saada joku selittämään kunnolla mitä siinä oikein pitää tehdä. Leirinnässä vielä koirien lenkitys ja nukkumaan.

Yö meni yllättävän hyvin, joku jossain kohtaa ulkoilutti koiraansa vapaana teltan lähellä ja koirat vähän sitä vahti. Varsinkin Popilla tuota vahtiviettiä löytyy. Muuten nukuttiin ihan hyvin, välillä heräsin kuuntelemaan sadetta ja toivoin vain kovasti että teltta todella pitää vettä. Aamulla sitten kello oli soimassa puoli ysin maissa, vaikka oltiin jo kyllä aiemmin hereillä. 

Meillä oli hyvin aikaa ennen ekoja ratoja ja käytiin aamulenkki ja fiilistelemässä alkavan päivän tunnelmia. Paikalla oli myös Berran koju, ostinkin koirille uudet hihnat kun ne oli tuolla vain 10€/kpl. 

Tuossa kohtaa rupesi olemaan jo jännitystä ilmassa ja toisaalta odotin kovaa että päästään Unelman kanssa juoksemaan päivän radat. Ensimmäinen (aksa) rata vaikutti helpolta, perus ykkösten rata ja kaikki mahdollisuudet onnistua. Ja ei, me ei onnistuttu, olin auttamatta liian myöhässä, kroppa väärään suuntaan ja siitä sitten putken väärä pää. Olin päättäynt että jos hylky tulee tehdään silti loppuun, ku eilen meno lässähti. Muuten oli tosi hieno rata ja Unelma teki juuri niin kuin mä ohjasin. Mulla tuli tuon jälkeen kuitenkin kauhea angsti siitä että en osaa edes helppoja ratoja ohjata ja hylkyjä vain tehdään ja että Unelma tarvii pätevämmän ohjaajan. Taru onneksi potki pepulle eikä antanut mun kokonaan luovuttaa. 

Yritin tsempata itteeni, mutta kun näin meidän tokan radan, iski todellinen masennus ja olin jo varma että mistään ei tule mitään. Rata oli vaikeampi kuin kaksi edellistä, ei mahdoton, mutta parilla semmoisella kohdalla että olin jo rataan tutustumiseen mennessä luovuttanut. Jostain kuitenkin löysin ripauksen taistelutahtoa. Vaikka olo ennen rataa oli lähinnä ahdistunut ja olisin voinut varmaan pyörtyä kun käveltiin lähtöön. Onneksi kaikki muu aina lähdön hetkellä unohtuu, on vain mä, Unelma ja rata. En tiedä millä pyhällä hengellä me se rata tehtiin, mutta löydettiin kuitenkin se hauskuus sieltä ja yhdellä riman pudotuksella päästiin maaliin. Onnistuminen tuli oikeaan kohtaan ja hyvä päätös päivälle. Tällä radalla päästiin palkinnoille, 2, sija! 

Käytiin välissä tekemässä ruokaa ja sitten kattomaan gamblersin SMiä ja odoteltiin palkintojenjakoa. Unelma ja Veikko kävi kumpikin hakemassa palkinnot ja myös Valpuri sai omalta radaltaan tuloksen jolla olivat nelosia! Hyvä meidän koko tiimi!

Ahdistus onneksi laantui iltaa kohden ja toivoin, että yö vie loputkin pois. Kattelin vielä yöllä, kun en saanut ensin nukutuksi, päivän videot ja totesin Unelman löytäneen niin paljon vauhtia, että ei ihme että olin ohjausten kanssa myöhässä. Harmi kun hylky radoilta ei näe aikaa, mutta tokalla radalla etenemä oli 4.85m/s ja Unelma on yleensä juossut hieman hitaampaa. No tiesin mitä ottaa huomioon seuraavana päivänä kun tein ohjaussuunnitelmia. 

Aamulla olin taas ennen kellon soittoa ylhäällä. Piti kuitenkin herätä niin, että ehti kasaamaan teltan ja lenkittämään koirat sekä syömään ennen ekaa rataa. Onneksi se kuitenkin alkoi vasta 9.50. Kaikki meni hyvin siihen asti, että olin minuutin myöhässä rataan tutustumisesta ja menin kysymään tuomarilta että olihan tässä nyt maksit. Tuomari totesi että vain pikkumaksit ja olin et aijaa, kun ohjelmassa on että samaan aikaan. No menin odottelemaan ja tsadaa, tuomari oli väärässä. Menin sitten itkukurkussa sanomaan tuomarille ennen maksien alkua että, kun sä sanoit että oli vaan pikkumaksit. Onneksi hän myönsi mokansa ja rauhoitteli että saan mennä kyllä tutustumaan, et ei hätää. Muut maksit meni ekana ja yritin kasata itteeni kentänlaidalla, onneksi Taru oli kannustamassa! Kaikki tsemppi kadonneena yritin keksittyä sitten rataan ja toivoin vaan että muistan mihin pitää mennä. Ei mahdoton rata, mutta ehdottomasti hieman turhan vaikea ykkösten rata. Käytin muutaman minuutin tutustumiseen ja sitten vaan henkeä vetäen matkaan. Muuten hyvä rata, mutta hieno lentokeinu ja sen jälkeen olleen esteen ohitus. Mutta 10 ja 2. sija! Olikohan tosiaan kaksi vai kolme tulosta ylipäätään. Tuomarikin tuli vielä pyytelemään anteeksi ja sanoi, että hieno rata. 

Onneksi oli tuon jälkeen hetki aikaa vetää henkeä ja kattella kisoja, mutta aikaa ei ollut likaa ja pian olikin viimeisen rataan tutustumisen aika. Helppo rata, Unelma on tehnyt tuollaisia alle vuoden ikäisenä. Mutta helpossa on se, että ei ohjaa enää ajatuksella ja menee sitten niihin pieniin kohtiin, josta ne virheet tulee. Löysin taistelumielen kun asteltiin radalle. Ei jännittänyt, koska olin tyytyväinen jo kahteen saatuun tulokseen, mutta päätin että nyt ei luovuteta. Ja ei, me ei luovutettu. Me tehtiin se ja saatiin meidän eka 0 kisoista. En uskonut ennen kun tulokset tuli, mutta siellä se komeili LUVAN kanssa! Ei siinä mitään, mutta se tiesi menolippua avo-SM finaaliin... 

Mulla ei ollut mitään hajua miten homma toimii, kun en sinne asti ajatellut pääseväni. Sitten sain tietää että kaikki luokat kisaa samassa, jooh oon aina halunnut kisata kolmosten kanssa samassa :D Rata oli tietysti vaikein mitä ollaan koskaan kisoissa tehty ja päätin että mennään pitämään hauskaa ja nauttimaan menosta, tuloksista viis. Taru joutui lähtemään kotimatkalle, mutta saatiin viimeiset tsempit! Kiitos <3 

Rata ei tietysti mahdoton ollut, mutta muutamia kohtia, jotka on Unelman kanssa vasta treenin alla. Tiesin Unelman olevan jo väsynyt ja vauhtia ei siis olisi enää perjantain ja lauantain tapaan ihan mahdottomasti. Sen mukaan tein tutustumisen. Lähdettiin viimeisten joukossa matkaan ja asenteella, että tehdään vain meidän omaa juttua ja nautitaan vikasta radasta ja uudesta kokemuksesta. Kuten olin arvellut tuli kepeiltä kielto, Unelmalla ei ole vielä itsevarmuutta tarpeeksi, että se olisi kestänyt mun puolen vaihdon ja oletti että ei mennyt oikein. Siitä siis vitonen. Seuraavaksi unohdin hetkeksi radan ja tuli sekunnin pysähdys kun piti kartoittaa mihin olin menossa. Onneksi muistu mieleen ja matka jatkui. Ja hienosti menikin! Päästiin sillä vitosella maaliin! Mun hieno Unelmani, 1v9kk, ja siellä se menee huippujen seassa ja näyttää että kyllä ne aussietkin osaa <3 Jäin odottelemaan tuloksia, koska halusin ne tietää ennen kuin lähden kotia kohti. Sijoitus 9./22.! Siis vau! Vaikka päästiin kolme kertaa viikonlopun aikana hakemaan palkintoja, niin 9. sija avo-SMissä oli meille kyllä enemmän kuin voitto. Kaiken epäilyn jälkeen, me ehkä sittenkin osataan :) Kiitos Taru ja koirat, kiitos kaikki jotka tsemppasi ja isoin kiitos Unelmalle, parhaalle kisakaverille ja koiralle <3 me kuitataan AgiRåkin osalta ja toivotaan, että yhtä hienot kisat järjestetään myös ensi vuonna!

Kuulumisia

Blogi on viettänyt syvää hiljaiseloa motivaation puutteen ja kiireiden takia. Nyt tuntui kuitenkin siltä että voisin jotain tänne raapustaa. Tammikuussa kirjottelin kurssien alkamisesta ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä.

Jos aloitetaan vaikka Popin kuulumisilla. Popi on kasvanut korkeaksi, mutta suhteellisen kevytrakenteiseksi pojaksi. Kropan hallinta on vielä aika huonoa ja me ollaankin nyt ahkerasti treenattu takapään käyttöä ja tulosta näkyy jo helpoissa liikkeissä, tämän ansiosta myös sivulle tulo on parantunut aivan hurjasti. Popi on aika hidas oppimaan ja tarvitsee aikaa sisäistää asioita, se onkin saanut kasvaa rauhassa enkä ole lähtenyt kiireellä opettamaan asioita. Aluksi saatoin verrata pentua Unelmaan, joka oppii todella nopeasti, mutta tajusin että sillä en saa tuloksia aikaan. Ollaan nyt etsitty Popin kanssa sitä omaa treeni motivaatiota ja kuplaa tehdä ja yhteistyö on hiljalleen kehittynyt. Popi on hellä ja rakastava koira ja se näkyy pehmeytenä myös treeneissä. Ei kestä useita toistoja, varsinkaan jos tietää että toistot tehdään koska hän ei osannut. Mutta kun jäbä jotain oppii, niin se myös osataan ja siitä Popi saa puhtia tekemiseen. Agility on hänestä maailman parasta ja siinä sen saa syttymään. Hyvin alkeita vasta osaa, mutta meillä ei ole mihinkään kiire, tehdään niin että kummallakin on hauskaa. Vaikka ainakaan vielä harrastuksissa Popi ei ole se tykki ja nopein koira, niin kotona hän on mitä helpoin. Ei stressaa mistään ja on vaan jo ei ole mitään muuta. Poppamies on nyt päässyt kisaturistiksi useaan otteeseen ja voi että, kun toinen on aina niin hienosti. Aksakisoissa toki aina harmittaa kun ei itse pääse radalle, mutta käyttäytyy muuten nätisti ja osaa vain olla. Hänestä on tulossa hiljalleen myös mies ja merkkaamisen alkeet on selkeästi opittu, muutaman kerran on jalkakin jo noussut. Popista on tullut hyvin valloittava omantiensä kulkija, jonka päätehtävä elämässä tuntuu olevan vain kaikkien rakastaminen ja maharapsuista nauttiminen. 

Sitten Unelma. Unelma on aloittanut viralliset agilitykisat ja olen tyytyväinen siihen tekemiseen, joka meillä radoilla on ollut. Nollia ei olla vielä saatu, mutta yhdellä 10 tuli voitto ja yhdellä 5 2. sija. Neljä virallista rataa takana joista yksi on hylky. Meidän tavoitteena ei vielä edes ole niiden nollien metsästys ja kiitolaukka kakkosiin, saati kolmosiin. Meidän suurin tavoite on oppia nauttimaan niistä kisahetkistä ja tekemään parhaamme, tuloksista viis. Tähän asti meillä on ainakin ollut kovin hauskaa! Tulevana viikonloppuna aksaura jatkuu Joensuussa AgiRåkissa.

Käytiin myös hakemassa rallykisoista toinen hyväksytty tulos ja 98. pisteellä tuli voittokotiin. Oli kuuma päivä ja rata oli tehty keskelle tyhjää hiekkakenttää ja sitä ilmeisesti jotkut koirat vierasti. Unelmaa ei kiinnostanut muu kuin tekeminen. Meidän treeniluetteloon kisojen jälkeen kuitenkin tipahti juosten seuraaminen ja käännökset, mutta muuten tykkäsin Unelman tekemisestä. Saatiinkin paljon kehuja. Kisoissa tavattiin myös sukulaiskoiria Unelman äidin puolelta <3 

Treeneissä Unelma tekee edelleen aina täysillä ja yrittää aina uudestaan jos ei heti mene oikein. Unelman kanssa ollaan treenattu nyt paikallaoloa, että saataisiin siitä paineistuminen pois. Hiljalleen ollaan löydetty parempaa mielentilaa ja itse olen oppinut että jos jännitän, niin jännittää koirakin. Hiljalleen eteenpäin. Voidaan sitten ehkä eläkeiässä käydä uudestaan siellä tokokehässä :D 

Ollaan myös ulkoiltu ja nyt kun mulla on auto käytössä, niin päästy täällä Kiteellä ajelemaan hieman kauemmaksikin ja katsastelemaan kansallispuistoja ja muita kivoja paikkoja. Katsotaan lähteekö blogi innostus tämän myötä ylöspäin vai pidetäänkö taas puolen vuoden mittainen tauko :) 

Kurssilaiset treenaa

Popilla ja Unelmalla on nyt kummallakin lähtenyt kurssit käyntiin. Unelmalla tokossa tuli heti esiin sen edistävä seuraaminen ja sitä ollaan nytten myös kotitreeninä yritetty parantaa, hiljalleen eteenpäin tuon asian kanssa. Ruutua ollaan nyt jatkettu ja nyt pitäisi opettaa ruutu käsky ja että koira oppisi hahmottamaan kunnolla mitä sen on tarkoitus tehdä. On ollut kuitenkin hirmu mukavaa olla hieman erilaisella kurssilla, kun ollaan noita aksakursseja ja rallya käyty, toko on meille kuitenkin lajina vieraampi ja on ollut kiva päästä treenaamaan sitä kunnolla ja saada uusia vinkkejä. Itsellänihän on se ongelma, että katson koiraa koko ajan, liekö tämä tulee aksasta. Oonkin nyt yrittänyt pitää sen pään ylhäällä ja luottaa koiraan, että se osaa tehdä. Unelma on kuitenkin tehnyt todella hienolla motivaatiolla ja on ollut ilo treenata sen kanssa, hieman välillä on neiti pistänyt hullutteluksi, juoksut lähestyy ja käyttäytyminen on sen mukaista. 

Popi puolestaan on nyt päässyt active dogille aksaan tähtäävien kurssille ja ainakin tähän mennessä on ollut hintansa arvoinen! Pidän siitä, että meidän koutsi kertoo miksi me tehdään jotain, sitten selittää kunnolla miten ja sitten me tehdään. Poppamies osaa nyt hienosti tarjota jo pidemmälläkin matkalla siivekkeen kiertoa ja omatoimisesti lähdin opettamaan sille tällä viikolla lähetystä sille. Keppien sisäänmenoa on treenattu ihan vain jalkapujottelulla ja se on Popista hurjan hauskaa. Parasta on tietysti namikuppi ja putket, tuo yksi voisi vain rallatella menemään. Popi on jääräpäinen kaveri ja kyllä aivan erilainen opetettava kuin siskonsa tuossa iässä.

Katsotaan mitä ensi viikolla opitaan :) Tänään illalla vielä omatoimitreenit ja Hamikin pääsee mukaan.

Tuplanolla!

Tänään huritseltiin aamulla koirien kanssa Haukiputaalle aksa epiksiin. Jännitys oli erittäin kova ja olin ihan paniikissa, että en kykene varmaan edes koiraa ohjaamaan. Seurana meillä oli T ja sen koirat Valpuri ja Veikko, joista Valpuri kisasi myös. Oltiin paikalla ajoissa ja saatiin ilmossa pyydettyä onneksi meidän väliin koiria, että päästiin kuvaamaan toistemme suoritukset. Mölli radallahan me vielä kisataan, kun ei kepit ja keinu ole vielä niin vahvoja, että uskaltaisi niitä vielä kokeilla kisoissa. 

Möllirata julkaistiin jo edellisenä päivänä, niin oli aikaa tutustua siihen kunnolla. Pari putkeen menoa jännitti kyllä kovasti, osaisinko ohjata ja ehtisinkö ajoissa. No, kuten sanottu, aamulla jännitti erittäin paljon. Paikalle pääsy kuitenkin hieman ehkä helpotti, ehkä. Näki radan livenä, pääsi purkamaan ajatuksia T:lle ja spekuloimaan ohjauskuvioita. Radan oli tehnyt Mikko Aaltonen ja tuomarina oli Minna Martimo. Rataan tutustumiseen saatiin 7 minuuttia. Pari kertaa kävelin/hölkkäsin läpi kokonaan ja sitten jäin pohtimaan yhdelle putkelle vientiä. Kokeilin siinä muutamaa vaihtoehtoa ja päätin, että päätän sitten radalla, radalla päädyin hyvään ratkaisuun ja tein samalla tavalla sitten myös uusintakerralla. 

Unelma tuntui olevan ihan hyvässä vireessä, ei yli innokas, mutta fokus mussa. Ei yrittänyt tavallista enempää haahuilla ja näki koko ajan että oli ihan messissä. Kun radalle päästiin, niin oli itellä lopulta ihan levollinen ja rauhallinen olo, vaikka jännitti. Koko radan oli hyvä fiilis, ei paniikkia mihinkään ja Unelma oli hyvin kuulolla. Ja voi sitä riemua ku tultiin ilman virheitä maaliin!! Niin ylpeä tosta tyypistä! Me vihdoin ruvetaan vissiin löytämään sitä omaa kuplaa missä tehdään ja yhteistyö vain paranee. Uusinnalle lähdettiin vähän sillä asenteella, että mennään tekemään toinen nolla, samat kuviot eikä mitään ylimääräistä, tehdään vaan. Ja Unelmahan oppii radat nopeasti ulkoa, se irtosikin paremmin ja itse uskalsin luottaa enemmän että se irtoo ja etenee, ja hienosti se meniki! Maalissa toisen nollan kanssa ja iso hymy huulilla! Voitettiin pikkumaksien möllit, olin hieman että ai oikeesti :D T kyllä kovasti yritti kertoa, että ihan oikeesti te voititte. 

Oli mukavat kisat, jäi hyvä fiilis radoista, sai lisää itseluottamusta omaan ohjaamiseensa ja lisää luottoa koiraan. Seuraavaksi tavoitteena varmaan sitten mölleissä se, että päästään aksa radalle myös. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Siskokset <3

Paimennus ja aamutreenit

Vuoden ensimmäinen paimennus on nytten takana. Ilmeisesti treeni tauko on tehnyt Unelmalle kaikessa hyvää, sillä tekeminen oli omasta mielestä parempaa kuin koskaan. Vaikka hieman toisella kierrokset nousi ja piti räkyyttää, niin pysyi nyt ensimmäistä kertaa paremmin takana eikä kiertänyt koko aikaa edestä. Ehkä itsekkin opin antamaan painetta enemmän oikealla tavalla ja Unelma ymmärsi selkeämmin mun ohjeet. Ei ole tuo paimentaminen helppo laji, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja toivon totisesti, että päästään tänä vuonna kehittymään entisestään. Tehtiin myös tallista siirtoa ja karsinasta toiseen siirtämistä. Hieman meinasi Unelmaa ensin moinen jännittää ja äänen käyttö oli hirveetä, mutta kyllä se sitten viimeisellä kerralla jo ihan äänettömästi ne siirsi karsinasta ulkoaitaukseen. 

Popi kävi myös lampaita kattelemassa ja muutaman kerran siellä tuli sellaista bordercolliemaista silmän käyttöä, mutta muuten pikkuherra keskittyi siihen, että keräsi mahdollisimman paljon lampaan kakkaa suuhunsa. Mutta ehkäpä tuokin saadaan sytytettyä lampaille, kun tuosta kasvaa ja se kakka ei ehkä kiinnosta enää niin kovasti. 

Aamulla käytiin myös aksaamassa ennen paimennusta. Otettiin keinua, joka meni hyvin ja Unelma selvästi muisti, että pitää hidastaa ja odottaa ja sitten vasta mennä kun keinu on alhaalla. Kepit ja Unelman itsevarmuus hieman tuottivat ongelmaa. Meillä ei alkuun ollut ohjureita ja Unelma sitten keppien lopussa tuli pihalle sieltä, varsinkin jos mä olin edellä. Sitten mä rupesin loppupäässä jännittään, että meneekö se loppuun asti ja tietty Unelma otti mun tunteet itteensä ja koko homma levisi käsiin. No laitoin ohjurit ekalle keppivälille ja kahdelle vikalle, sit rupesi luistamaan ja sain itseni rennoksi, koira rentoutui ja itsevarmuutta vaan lisää. Nyt mennään kyllä vielä muutamat treenit ohjureilla, että varmuutta tulee lisää ja sitten otetaan pois. Hyvä siitä vielä tulee! Ja kun mä vielä opin olemaan jännittämättä. 

Huomenna aamulla vielä treenit ja lauantaina mölleihin, jee!

Mitäs sit ens vuonna?

Viimeiset päivät vuotta 2017 on menossa ja nyt on aika ottaa katse eteenpäin ja hieman pohtia tulevaa vuotta 2018. Ensi vuodesta on tulossa kiireinen ainakin mun kannalta ja katsotaan mitä koirien kanssa ehditään ja mitä ei. Oon innoissani tulevasta vuodesta ja kaikesta mitä se pitää sisällään. Alle listaan meidän tavoitteet.

Minä:

- Haluan itse kehittyä koiran ohjaajana paremmaksi. Erityisesti aksassa itsellä on paljon työtä edessä ja toivonkin, että ensi vuosi tuo tullessaan uutta oppia. 

- Haluan myös olla mahdollisimman hyvä ohjaaja kummallekin koiralle, haluan oppia lukemaan kumpaakin ja ohjata koiraa sen luonteen tarvitsemalla tavalla. Siinä missä Unelma on pehmeä ja helppo, Popi on ainakin tällä hetkellä omantiensäkulkija eikä päästä muo helpoimman kautta. 

- Mulla on myös tavoitteena käydä kasvattajan peruskurssi, jos saan sen mahtumaan vain aikatauluun.

Freyja:

- Freyjalle voisi taas kehittää jonkin uuden tempun.

- Ja tavoite on pitää Freyja terveenä, ettei virtsakiviä pääse syntymään. Freyjahan syö erikoisruokaa tähän ja toivotaan, että se auttaa jatkossakin. 

- Jos kesällä taas ulkoiltaisiin ja nauttittaisi auringosta. 

Hami:

- Hamin hampaat pitää käydä putsaamassa

- Muuten Hami saa jatkaa eläkepäivä mun vanhempien luona 

- Aina kun nään Hamin, niin vietetään yhdessä mukavia hetkiä ja nautitaan yhteisestä ajasta.

Unelma:

- Unelmalla alkaa heti tammikuun alussa toko-kurssi kisoihin tähtääville koirakoille, joten toivottavasti opitaan paljon uutta ja jos ainakin yhtiin kisoihin päästäisi ensi vuoden aikana myös tokossa. 

- Rally-tokossa meillä onkin sitten enemmän tavoitteita, ja toivottavasti ehditään kisaamaan RTK1 verran ja siihen päälle lähdetään treenaamaan lisää seuraavan luokan liikkeitä.

- Aksassa hiotaan nyt alkuvuodesta kepit ja keinu ja kontaktit parempaan kuntoon ja tehdään enemmän tekniikkaa. Huhtikuussa Unelma tulee 18kk ja jossain siinä voitaisiin kokeilla ekoja virallisia kisoja, kunhan saadaan edellä mainitut siihen kuntoon, että voidaan mennä. Mölleihin mennään, jos vaan niitä tulee ja sopii aikatauluun. 

- Paimen taippari käydään myös suorittamassa ensi vuoden aikana. Ja toivottavasti muutenkin päästään paimentamaan.

- Hakua tehdään se mikä ehditään omaksi iloksi.

Popi:

- Popin pääasiallinen tavoite on kasvaa ja leikkiä ja siinä samalla opetella harrastusten alkeita. 

- Popi pääsee myös Active Dogille aksaan tähtäävien kurssille heti tammikuussa. Tätä odotan itse erittäin kovaa ja ihanaa päästää puuhaamaan Popin kanssa yhdessä.

- Popille olisi myös tarkoitus opettaa rally-tokoa ja katsoa olisiko siitä meille yhdeksi lajiksi. 

- Jos mahdollista, niin myös Popia haluan käyttää lampailla. 

- Loppu vuodesta 2018 luultavasti sitten kastroin Popin, kunhan herra ylittää vuoden iän. 

Aika harrastuspainotteisia tavoitteita, tärkeintä toki että koirat pysyy terveenä ja nautitaan yhdessäolosta ja, että arki rulla helposti jatkossakin. Aika näyttää mitä ensi vuonna ehditään ja halutaan tehdä, tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä. 

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!